Musiikin kulutus nykypäivänä ei ole ainakaan vähentynyt, siitä pitävät huolen kannettavat medialaitteet, pelkästään musiikin kuunteluun tarkoitetut laitteet ja älypuhelimet. Yhä yleistyvä “johdot korvissa” -ilmiö lisää musiikin kulutusta jatkuvasti. Nuorisolla musa soi lähes tauotta, eikä ole mitenkään ihmeellistä nähdä vanhempienkaan ihmisten kuuntelevan musiikkia kuulokkeilla busseissa, junissa, lentokoneissa tai yleensä ulkona liikkuessaan. Harvempi kuitenkaan miettii, mistä tuon kuunnellun musiikin säveltäjä, tuottaja tai esittäjä saavat tulonsa. Myydyistä levyistä tietenkin osansa, mutta huomattavasti suurempi ja etenkin kauemmin jatkuva tulonlähde ovat kyseisen musiikin tekijänoikeuskorvaukset, jotka tuloutuvat tekijöille esityspaikkojen ja esityskertojen mukaan. Lienee täysin ymmärrettävää, että tekijä saa korvauksen teoksensa käytöstä, saavathan muutkin työntekijät palkkaa tekemästään työstä. Koska jokaisen ihmisen ja yrittäjän olisi mahdotonta maksaa erikseen kaikille niille musiikin tekijöille, joiden musiikkia he kuuntelevat, on olemassa tekijänoikeusjärjestöjä, jotka hoitavat näiden korvausten keräämisen ja tilitykset oikeuksien haltijoille.

Palkkaa tehdystä työstä

Kukaan ei varmasti pidemmän päälle ole halukas tekemään töitä ilman palkkaa tai luovuttamaan työnsä tuloksia ilmaiseksi muiden käyttöön. Tämä koskee myös musiikin säveltäjiä, esittäjiä ja tuottajia. Heidän tulonsa koostuvat ainakin osittain tekijänoikeuskorvauksista, joita heille maksetaan silloin, kun tuota musiikkia esitetään julkisesti. Julkisia paikkoja ovat esimerkiksi ravintolat, kauppaliikkeet, kulkuvälineet ja vaikkapa hissit silloin, kun niissä soi taustamusiikki. Luonnollisesti myös erilaiset tapahtumat lasketaan näihin sekä esimerkiksi tiskijukkien soittolistat ja musiikkikokoelmat, joita he esittävät asiakkaille eli kuuntelijoilleen. tekijänoikeuskorvaukset kertyvät monista lähteistä , ja niitä keräävät niin Teosto kuin Gramex, jotka ovat kaksi kotimaista tekijänoikeusjärjestöä. Ne edustavat sekä koti- että ulkomaisia musiikin säveltäjiä, sanoittajia, sovittajia, musiikin kustantajia, esittäjiä ja tuottajia. Toisin sanoen kaikkia niitä tahoja, jotka ovat osallistuneet kuultavan musiikin valmistamiseen jollakin tavalla. Aina, kun musiikki soi jossakin yleisessä tilassa tai tapahtumassa, tulee siitä maksaa korvaus. Kuten musiikin esittäjiä voi olla satoja tai tuhansia, myös erilaisia musiikin esitystilanteita on lukemattomia. Kaikista niistä tulee maksaa korvaus tekijänoikeuden haltijalle.

Miksi piratismi on rikos?

Yhtä vähän kuin itse haluat, että omaisuuttasi käytetään luvatta, ei musiikin tekijäkään halua, että hänen teoksensa on käytössä korvauksetta. Yksittäiset korvaussummat ovat pieniä: esimerkiksi taksiyrittäjä, jonka autoissa on radio, maksaa korvausta vuodessa alle 100 euroa. Pienistä puroista syntyy kuitenkin musiikintekijän tulo, jolla hän maksaa vuokrat tai asuntolainat, ostaa perheelle ruokaa ja maksaa muut jokapäiväiset menonsa. Ei siis ole ollenkaan yhdentekevää, ostatko esimerkiksi piraattikopioita levyistä tai lataat musiikkia luvattomasti. Siinä tapauksessa tulet käytännössä varastaneeksi tekijänoikeudenhaltijalta, vaikka et sitä välttämättä miellä millään tavalla luvattomaksi toiminnaksi. Miltä sinusta tuntuisi, jos joku näkymätön taho veisi joka päivä palkastasi vaikkapa 10 % ? Ei varmaan kovin mukavalta. Muistetaan siis, että tekijänoikeuskorvaukset ovat musiikintekijälle palkkaa hänen omasta työstään, eikä lähdetä sitä ehdoin tahdoin häneltä viemään, vaan hoidetaan normaalit tekijänoikeusmaksuvelvollisuudet juuri niin kuin kuuluu. Yksityishenkilön kotioloissa kuuntelu ja omaan käyttöön lataaminen on aina vapaata ja luvallista.