Mitä on kansanmusiikki?

Musiikista on kasvanut kenties kaikkein laajimmalle levinnyt taiteenmuoto, ja musiikki on eittämättä suositumpaa kuin koskaan. Tämä johtuu pitkälti varmasti siitä, että musiikin jakelu on muuttunut täysin viimeisen parinkymmenen vuoden aikana. Musiikkia kuunnellaan nykyään eniten erilaisten kaupallisten suoratoistopalveluiden välityksellä, mikä on johtanut siihen, että levymyynti on käytännössä romahtanut. Musiikin teko on myös joltain osin halventanut, mikä on helpottanut uusien artistien syntymistä. Toisaalta kilpailu on kovaa, ja muusikon leipä saattaa olla hyvinkin tiukassa.

Amerikkalaisen kulttuurin vaikutteet näkyvät erittäin selkeästi suomalaisessa musiikkikentässä, sillä miltei jokaisen vuosikymmenen tähtiyhtyeet ja artistit ovat saaneet vaikutteensa Yhdysvalloista peräisin olevasta musiikista. Toisaalta suomalaiset ovat olleet eteviä sovittamaan ulkomaista musiikkia kotimaisille korville sopivaksi. Tästä hyvänä esimerkkinä voidaan ottaa suomirock ja suomiräp. Kuitenkin Suomessa on täysin oma musiikkiperinteensä, jota kutsutaan kansanmusiikiksi. Se on viime vuosikymmenten aikana tehnyt vahvaa uudelleentulemista, ja se on hiljalleen saamassa takaisin arvostusta. Monilla kansanmusiikkifestivaaleilla on suorastaan karnevaalitunnelma. Hyviä asusteita ja rekvisiittaa saa muun muassa partyking.fi-naamiaiskaupasta, joiden avulla festivaalimatkasta tulee varmasti unohtumaton.

Suomalaisen kansanmusiikin kolme haaraa

Kansanmusiikki voidaan helpoiten jakaa käytännössä kolmeen eri haaraan, jotka ovat kalevalainen musiikki eli niin kutsuttu muinaismusiikki, jonka juuret ovat suomalais-ugrilaisessa kulttuurissa. Toinen haara on niin kutsuttu pelimannimusiikki, jonka juuret ovat sitä vastoin läntisessä kulttuurissa. Näiden lisäksi kolmanneksi haaraksi voidaan tunnistaa uusi kansanmusiikki.

Muinainen kalevalalainen musiikki eli toisin sanottuna karjalainen musiikki on tuhansia vuosia vanhaa. Se perustuu aikaan, jolloin ravinto saatiin pelloilta ja metsistä. Muinaisilla karjalaisilla ei ollut lainkaan kirjoitustaitoa, jonka takia asiat talletettiin ihmisten muistiin, mikä loi myös perustan musiikille. Asiat merkittiin muistiin usein runomuodossa siksi, että ne oli tällöin helpompi muistaa, jota musiikki tuki. Muinaista kansanmusiikkia kutsutaan usein kalevalalaiseksi musiikiksi siitä syystä, että Elias Lönroot keräsi Karjalasta Kalevalaan erityisesti lauluja. Kalevalaisen musiikin käyttö terminä on kuitenkin harhaanjohtava, sillä Kalevala oli hyvin valikoitu kokoelma erilaisia lauluja, jotka on koostettu osin myös poliittisten päämäärien takia. Todellisuudessa muinaisen Karjalan musiikkiperinne on ollut erittäin rikas, ja siihen on vaikuttanut paitsi ortodoksinen kirkko, sekä slaavilaisten naapurikansojen perinteet. Eräänlaisena neljäntenä haarana voitaisiin pitää myös saamelaisten joiku-musiikkia, joka on lähempää sukua arktisten kansojen musiikille kuin muille suomalais-ugrilaisille kansoille.

Kansanmusiikki säilyi pidempään koskemattomana juuri Itä-Suomessa, koska Länsi-Suomessa luterilainen kirkko ei hyväksynyt suomalaisia perinteitä samalla tavalla kuin ortodoksinen kirkko. Tämä johtui tietenkin siitä, että Ruotsin kruunulle oli edullisempaa pyrkiä tukahduttamaan kaikki suomalaiset perinteet Suomessa, joita myöskään ruotsalainen aatelisto ei voinut suvaita.

Kansanmusiikkia ei ole aina arvostettu

Kansanmusiikin arvostus on vaihdellut läpi historian. Muinaisessa Suomessa muusikot olivat arvostettuja ja heidän katsottiin saaneen taitonsa tontuilta ja haltijoilta. Toisaalta yläluokan piirissä ei kansanmusiikkia aina arvostettu. Esimerkiksi Sibelius-Akatemiaan saatiin oma kansanmusiikin laitos vasta 1970-luvulla. Yhä edelleenkään kansanmusiikkia ei tuoteta samalla tavalla kuin esimerkiksi klassista musiikkia. Toisaalta suuret musiikkiyhtiöt eivät myöskään näe, että kansanmusiikilla olisi suurta taloudellista potentiaalia. Kansanmusiikin säilyminen riippuu kuitenkin suomalaisista itsestään. Kyseessä on elävän kansan kulttuuriperintö, joka säilyy, kun kyseistä musiikkia kulutetaan ja kuunnellaan.